Kun mikään ei riitä

Ihana miesystävä ja suhde - läheisyyttä, naurua, romantiikkaa, kunnioitusta, toisen ilahduttamista, intohimoa, kauniita sanoja ja tekoja, tukemista, ymmärtämistä, kompromisseja toisen eteen...

Silti mikään ei riitä.

Voiko tämä ajaa suhteen karikon partaalle?

Alkaa odottamaan suhteelta paljon enemmän - mieheltä PALJON enemmän. Kaikista pienimmistäkin asioista alkaa tehdä suuria numeroita, joiden puimisista kehkeytyy vuosisatojen riitoja osat 1-1000.
 Sen jälkeen mökötystä, surua, mykkäkoulua, itkua, hiljaisuutta - siihenkö entinen ihana suhde ajautui? 

Miten kaikki meni siihen?

Itse uskon sen johtuvan riitelyn puuttuvasta "taidosta", ja siitä että kaikesta kauniista on pitänyt saada vielä kauniimpaa - täydellistä. Mutta sitähän se oli jo aikaisemmin, miksei tullut ajatelleeksi ja olla kaikesta kiitollinen mitä on?! Onko pitänyt yrittää tehdä kaikesta parempaa - miehestä parempaa. Mieshän oli ihana juuri sellaisena kuin on. Juuri siihen mieheen alunalkaen rakastui pienine vikoineen kaikkineen. Oliko kaikista pienimmistäkin asioista motkottaminen jonkun niin tärkeän menettämisen arvoista?

Riitelemistä on varmasti joka suhteessa, ja mielestäni kuuluukin olla, mutta harvemmassa riidellään "oikein". Luin taannoin kirjoituksen rakentavasta riitelystä, tässä muutama pätkä:

• "Jos riita menee huutamiseksi pitäisi ottaa aikalisä ja jatkaa sitten, kun osapuolet ovat rauhoittuneet."

• "Rakentava riitely on ennen kaikkea sitä, miten puhun toiselle, mitä sanoja käytän, millä tavalla puhun ja onko siinä mukana toisen kunnioittamista. Pitäisi puhua itsestä käsin, minä-puhetta, ei tulkita toista eikä keskeyttää. Pitäisi myös malttaa kuunnella kumppania ja keskittyä siihen, mitä hän sanoo."

•  "Läheisen ihmisen kanssa riidellessä on yleensä aina helpompi takertua siihen, mitä toinen tekee väärin ja missä toinen on väärässä kuin siihen, mikä osuus itsellä on riidassa."

• "Kun syyttää toista, ei tarvitse katsoa itseään, että minussa voi olla vikaa ja syytä. Arvosteleminen, mitätöinti, käskeminen, toisen analysointi ja nimittely ovat riidan siemeniä. Kun huomaa käyttävänsä niitä ja sinä-viestiä, eli sanoo esimerkiksi, että aina sinä tai sinä et koskaan, niin silloin olisi hyvä panna merkille, että ollaan repivän riitelyn kehällä ja sieltä pitäisi löytää tie rakentavan riitelyn kehälle."

• "Pitää olla tahtotila ja halu päästä taas yhteyteen kumppanin kanssa. Pitää tulla toista myös puolitiehen vastaan. Riidoissa ei tarvita voittajia ja häviäjiä, vaan silloin molemmat voittaa, kun he löytävät sovinnon sillan. Hyvä parisuhde ei muodostu kahdesta hyvästä rakastajasta, vaan paremminkin kahdesta hyvästä anteeksiantajasta."

Olisimpa itse joskus aikaisemmin osannut riidellä näitä neuvoja noudattaen. Samoin kun kumppanini.

Ja tietenkin ensisijassa sitä toivoo että kaikki olisi riittänyt.

C