Se oikea

Ensinnäkin pienenä blogin avauspuheena kerrottakoon blogin lähtöideasta sen verran,  että uskon minulla olevan paljon samassa tilanteessa olevia naisia ja siitäpäs sain idean pistää blogin pystyyn omista näkökulmistani, kokemuksista, mietteistä, haaveilusta, elämästä - kaikesta mitä voi Rakkautta etsimässä -otsikon alle keksiäkään. On ne sitten iloja tai suruja, jaan mietteeni täällä. Ehkä niistä voi olla apua jollekin toiselle.
Teidän mielipiteet sekä ajatukset ovat enemmän kuin tervetulleita :)

Ensimmäisenä postauksena ajattelin pohtia aihetta onko kaikille Se oikea? Onko mullekin ja missä se luuraa?
Niin, mistäs tiedän missä ja milloin sen kohtaan, entä jos olen tavannut sen jo, mitä jos se asuu naapurissa, tai mitä jos sitä ei olekaan.. Tai hei, Onkohan se ollut joku mun entisistä? Ainakin sillä hetkellä kaikki on ollut niitä oikeita.. Mut entä jos onkin? Mitä jos vanha suola alkaa janottamaan vanhemmalla iällä? Välillä huomaa jopa olevansa siinä pisteessä että miettii, mitä jos saisin kaipaamani eksän kanssa uuden mahdollisuuden, miksi tutustua kehenkään uuteen? Hänhän tuntee mut läpikotasin jo valmiiks, ei jaksa kertoa koko elämäntarinaa jollekin uudelle tyypille. Ja näin, siihen tyssää toiveajattelun kera muiden miesten katselu.. Typerää?

Samalla sitä kuitenkin myös miettii, mitä jos edessä on luvassa jotain parempaa? Mutta miten jaksan odottaa kun ei tiedä tulevasta.. Haluaisin jonkun nyt heti. Enkä ihan ketätahansa jokua, vaan Sen oikean.. Mä ottaisin ilomielin tähän kohtaan elämääni kohtauksen jostain ihanasta rakkauselokuvasta+onnellisen lopun.. Harmi kun elämä ei aina oo ihan kun elokuvista.. Toisaalta, uskon että joku on saattanutkin jonkun löytää kuten jossain siirappisessa leffassa tai tv -sarjassa, törmätään kadulla (kirjaimellisesti), työpaperit lentävät pitkinpoikin, mies auttaa keräämään papereita, kädet koskevat - avot, valmista! Miksei mulle oo käyny näin hyvää tuuria, vai pitääkö mun vartavasten mennä papereideni kanssa kulman taakse bongaamaan potenttiaalisen näköisiä miesystävä ehdokkaita ja törmätä kun ovat kohdalla. Näinkö mä tosiaan joutusin tän asian hoitamaan? Eikö oo epäreilua.. Onko Sen oikean löytäminen tosiaan arpapeliä, joillakin onnistaa - joillakin ei..

Voiko jollekin Se oikea olla hetken osana elämää, kaikki alkaa ja päättyy onnellisesti.. Vai voiko sellainen edes olla Se oikea? Onko sen pakko aina kestää elämänsä loppuun asti, niinkuin saduissa?

Vaikka oon vielä nuori, reilu parikymppinen, muutamat seurustelusuhteet ja monet irtosuhteet takanapäin ja edessä voi häämöttää vaikka mitä, kyllä muakin jo välillä oikein turhauttaa olla sinkku. Ei enään jaksa tanssia baarista toiseen ja viettää iltaa aamuyöhön asti.. Tilalle voisin mielihyvin ottaa rauhalliset koti-illat, kainalon, mökkireissut ja ennenkaikkea saman miehen joka aamu. Eli kysymys kuuluu

C